Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Armollisuutta peliin

kesäkuu 13, 2017,
Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Luin muutama päivä sitten tekstin, joka pysäytti. Se oli otsikoitu osuvasti: ”Antakaa meidän syödä rauhassa”. Siinä pohdittiin ja kritisoitiin vallalla olevaa, hengästyttävää hyvinvoinnin trendiä, joka vilisee kieltoja: ei maitoa, ei gluteenia, ei sokeria, ei lihaa, ei kananmunaa, ei soijaa, ei sitä ja ei tätä. Tekstissä eri alojen asiantuntijat – lääkärit, elintarvikealan tutkijat, ravintoterapeutit ja ravintoloitsijat – pohtivat sitä, miten ”hyvin syöminen” on viime vuosina saanut aivan uudenlaisen käsitteistön. Ei riitä enää se, että ruoka on ravitsevaa, maistuu hyvältä ja sitä on riittävästi, vaan sen on oltava milloin raakaa, milloin wokattua; ehkäpä vähähiilihydraattista tai gluteenitonta ja ainakin maidotonta. Toisaalta hyvin ja terveellisesti syömisestä on tehty lähes oma tieteenalansa, joka vaatii paljon tietoa, itsekuria ja aikaa. Siitä on salakavalasti häivytetty pois ruoan kulttuurinen, sosiaalisesti, emotionaalisesti ja henkisestikin tärkeä aspekti. Juuri eilen facebookissa mainostettiin smoothieta, joka ravintoarvoltaan vastaa täysipainoista ateriaa (ja varmaan vastaakin), ja jonka kulauttaa kurkkuun salamannopeasti. Takuulla. Mutta missä on kaikki se makustelu, jutustelu ja aikailu, jota pitkän lounaan ääressä voi harrastaa? Voiko olla kokonaisvaltaisesti tervehdyttävämpää hetkeä kuin iloa pirskahteleva, tunteilla täytetty ja pikkutunneille taipuva illallinen ystävien ja läheisten kesken?

Anna tylsien ajatusten kadota kauas horisonttiin ja nauti siitä mikä on tässä ja nyt.

Lukemassani artikkelissa pohdittiin vain ruokakulttuuria, mutta itse jatkoin paradigmaa ja ulotin kieltojen maailmaa hiukan syvemmälle. Tänä infoähkyn ja toisaalta joogan, tietoisuuden, läsnäolon ja hetkessä elämisen aikakautena kehotetaan sanomaan ei vähän yhdelle sun toiselle asialle. Eit sanotaan toki stressille, kiireelle, verenmaku suussa säntäilylle, unettomuudelle, työuupumukselle ja vaikkapa pikaruoalle. Kieltolause kajautetaan (trendistä riippuen) milloin liialle liikunnalle, auringolle, löhöilylle, saunalle, kertakäyttövaipoille ja ainakin autoilulle. Lista on pitkä, ja mitä pidemmälle asiaa mietin, sitä enemmän alkoi rinnassa ahdistaa.

Jäin miettimään, olemmeko ajautumassa kieltojen aikakauteen, jossa jo ennestään pitkälle säädeltyä ja käskyjen täyttämää arkista taivallusta pienennämme ja rajaamme itse ja täysin vapaaehtoisesti. Ihan vain siksi, että se on nyt muodissa ja kuulemma hyväksi terveydelle. Apua. Olisiko kieltojen sijaan helpompi (ja terveellisempi) vain sanoa kyllä? Kyllä elämälle. Kajauttaa reipas kyllä ilolle, nautinnolle, hyvin syömiselle ja hyvälle ololle.

Nautitaan häikäilemättömästi kesän kaverilounaista. Ne tekevät hyvää keholle ja sielulle.

En toki tarkoita, että nyt kesälomien tullen kannattaisi heittää hanskat tiskiin ja ryhtyä leväperäiseksi hedonistiksi, mutta itse ainakin havahduin, että olin hyvää vauhtia rajaamassa omaa todellisuuttani kieltämällä yhtä ja toista sen sijaan, että olisin sanonut kyllä hyville jutuille. Miksi sanoa ei stressille, jos voi sanoa kyllä rennolle ololle. Miksi sanoa ei lihalle, kun voi sanoa kyllä ihanille kesän vihanneksille ja hedelmille. Miksi sanoa ei uupumukselle, jos voi sanoa kyllä raukeille pyhäpäiville?

 

Sanotaan, että aivot eivät rekisteröisi kieltosanoja, vaan ottaisi todesta sanan, joka kieltoa seuraa. Esimerkiksi ei maitoa, tarkoittaa aivoille maitoa, ja kiellon hyväksymisen sijaan aivot alkavat haikailla maidon perään. Tästäkin syystä moni dieetti lienee tuomittu epäonnistumaan.

 

Aivojen mekaniikkaa voi testata helposti. Kokeilepa seuraavaa pientä aivojumppaa. Istu rennosti sohvalle ja kiellä itseltäsi asioita, jotka merkitsevät sinulle jotain. Tähän tapaan: ei kahvia, ei suklaata, ei stressiä, ei tv:tä, ei unettomuutta. Tutkiskele sitten kaikessa rauhassa, miltä sinusta tuntuu. Seuraavaksi ilmaise haluamasi asiat myönteisesti, kuten: (kyllä) hedelmiä, kuppi teetä, rento olo, levollinen uni, hyvä leffa, rentoilua sohvalla. Listan päätyttyä jää taas kuuntelemaan miltä kehossa tuntuu. Huomaatko, miten paljon kevyempi ja hyväntyylisempi olo on myönteisen listan jälkeen?

Sanotaan “kyllä” kesän ihanille mauille ja puistopiknikeille parhaassa seurassa!

Kyllä-sanassa on hurja voima ja ihana energia, käytetään siis sitä. Sanotaan reilusti ja rinta rottingilla KYLLÄ hyvinvoinnille, hyvälle ololle ja kaikelle sille, jota halutaan omassa arjessa ja elämän pyörityksessä vahvistaa. Turhat jutut tippuvat sitten aikanaan pois, ilman että niihin ja niiden kieltämiseen käytetään kallisarvoista aikaa ja energiaa.

Käännä aina välillä keula kohti en-tee-mitään -moodia

Miten olisi, sanotaanko kyllä myös vähän armollisemmalle, myönteiselle hyvänolon kesälle?

Kommentointi suljettu

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.