Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Rasvat syyniin – hyvät, pahat ja rumat

syyskuu 15, 2019,
Natural Goods Company

Olet varmaan kuullut ketogeenisestä ruokavaliosta? Vaikka itse dieetistä voidaan olla montaa mieltä, ja itse uskon, ettei vastaus ole niin yksinkertainen kuin tällä hetkellä uskotaan, on se tuonut viimeinkin rasvakeskusteluun uutta näkökulmaa ja rasvankäyttöä puoltavia argumentteja.

Rasvat makroravintoaineryhmänä ovat keholle erittäin tärkeitä, sitä ei voi kieltää. Laadusta ja määrästä väännetään vielä kättä, ja ihan syystäkin, sillä lopullista totuutta ei tiedä vielä kukaan.

Se kuitenkin tiedetään, että keho tarvitsee monenlaista rasvaa päivittäin, ja että yksilöllisyys näyttelee paljon isompaa roolia kuin aiemmin ollaan uskottu.

 

Monenlaista rasvaa

Rasvat ryhmänä kätkevät alleen niin kiinteät rasvat kuin nestemäiset öljytkin. Aiemmin luultiin, että kiinteät olisivat poikkeuksetta keholle haitallisia ja juoksevat hyviä.

Nyt tiedetään, ettei näin ole. Keho tarvitsee sekä kiinteitä, ns. tyydyttyneitä, sekä juoksevia, ns. tyydyttymättömiä rasvoja voidakseen hyvin.

Tyydyttyneistä rasvoista tunnetuin on voi. Tyydyttynyttä rasvaa on myös muissa eläinperäisissä rasvoissa, kuten maito- ja lihatuotteissa sekä paljon puhutussa kookosöljyssä.

Kemiallisesti tyydyttyneet rasvat erotetaan tyydyttymättömistä sillä, ettei niissä ole molekyyliin joustavuutta tuovia kaksoissidoksia – ne ovat olemukseltaan jäykkiä. Käytännön tasolla ero on helppo havaita: tyydyttyneet pysyvät huoneenlämmössäkin kiinteinä.

hyvät rasvat

Tyydyttymättömät rasvat ovat yleensä juoksevia, joskin saattavat kylmässä jähmettyä. Ne ovat pääosin kasviperäisiä, ja ne jaetaan kerta- ja monityydyttymättömiin rasvahappoihin.

Jako perustuu molekyylin sisältämien kaksoissidosten määrään. Molemmilla tyydyttymättömien rasvojen päätyypillä tiedetään olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Tällä hetkellä kertatyydyttymättömiin luettavaa oliiviöljyä pidetään parhaimpana tyydyttymättömänä rasvana, eikä vain siksi, että sen molekyylirakenne muistuttaa läheisesti solukalvon rasvahapporakennetta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muita tyydyttymättömiä kannattaisi kaihtaa, päinvastoin. Mitä monipuolisempi kattaus, sitä paremmin keho voi.

Sekä tyydyttyneet että tyydyttymättömät rasvahapot sisältävät omega-ketjun rasvahappoja, joita kutsutaan välttämättömiksi rasvahapoiksi. Keho ei pysty niitä itse muodostamaan, joten ne on saatava päivittäisestä ravinnosta. Näillä tiedetään olevan terveyden kannalta iso merkitys, erityisesti tulehdustekijöitä säätelevinä tekijöinä.

Rasvahappojen paremmuuden kannalta sekä kaksoissidosten sijainti ja määrä sekä omega-rasvahappojen keskinäiset suhteet ja pitoisuudet ovat olennaisia.

rasvat ja öljyt

Tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen lisäksi teollisuus on kehittänyt vielä kolmannen rasvatyypin: transrasvat. Vaikka transrasvoja voi minimaalisesti löytyä voista ja muista eläinperäisistä rasvoista, pääosa lautaselle päätyvistä transrasvoista on keinotekoisesti muunneltu. Arjessa ja ruokateollisuudessa puhutaan osittain kovetetuista rasvoista, ja näitä löytyy erityisesti teollista rasvaa sisältävistä eineksistä, leipomotuotteista ja margariineista.

Näistä löytyy kaksoissidoksia, joten ne muistuttavat tyydyttyneitä rasvoja, mutta niiden vetyatomit ovat väärässä paikassa. Tästä johtuen keho ei niitä tunnista. Solukalvoilla transrasvat tukkivat hyvien rasvahappojen reseptorit ja estävät niiden pääsyn solun sisään. Lisäksi ne sotkevat hyvien rasvahappojen aineenvaihduntareitit.

Toisin sanoen siinä missä keho tarvitsee sekä tyydyttyneitä että tyydyttymättömiä rasvoja, yksilöllisesti sopivassa suhteessa, transrasvoja ei mikään keho voi sietää. Jälleen kerran luonto voittaa.

 

Yksilöllisyys

Kuten sanottu, molempia tarvitaan. Molemmista syntyy tulehdustekijöitä sääteleviä ja solujen uudelleenrakennukseen ja korjaukseen osallistuvia prostaglandiineita. Molempia, ja erityisesti tyydyttyneestä rasvasta saatavaa kolesterolia, tarvitaan tasapainoisen hormonitoiminnan ylläpitämiseen, ja aivot kiittävät saadessaan molempia sopivassa suhteessa.

Mikä sitten on sopiva suhde? Tähän ei ole yksiselitteistä ja mustavalkoista vastausta. Tiedetään, että rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavat geenit määrittelevät pitkälti sen, kuinka paljon ja millaista rasvaa kunkin meistä tulisi käyttää. Esimerkiksi paljon parjattu ApoE-vaikuttaa rasvan määrään, ja muun muassa FADS1 vaikuttaa siihen, voidaanko omega-6 ketjun rasvahappoja hyödyntää tulehduksia ehkäisevästi.

Käytännön tasolla geenien vaikuttavat ratkaisevasti muun muassa siihen, kuinka paljon lihatuotteita ja esimerkiksi runsaasti omega-6 rasvahappoja sisältävää rypsiöljyä tulisi ruokavalioon sisällyttää.

öljyt ja rasvat

Itselle sopivan suhteen saa joko geenitestillä tai testaamalla. Ideaalista rasvojen määrää ja suhdetta on ammattilaisenkaan ilman tutkimuksia mahdotonta selvittää. Hyviä markkereita ovat toki niin suoliston kuin ihon kunto, hiukset ja kynnet, yleinen vireystila sekä paino. Huomioiden toki sen, että näiden kuntoon vaikuttaa rasvan ohella moni muukin mikro- ja makrotason ravintoaine.

Se, mikä näyttäisi olevan kaikille yhtä tärkeää, on riittävän omega-3-rasvahapon saanti sekä riittävän monipuolinen rasvaprofiili.

Voita ja eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvahappoja tarvitaan kolesterolisynteesiin sekä ihon, limakalvon ja aivojen hyvinvointiin, ja toisaalta kasviperäisiä ja tyydyttymättömiä öljyjä tarvitaan tulehdusten sammuttamiseen ja oksidatiivisen stressin nujertamiseen.

Näistä ja siitä, miksi öljyjä tulisi käyttää sekä sisäisesti ja ulkoisesti ja erityisesti syksyllä, lisää seuraavassa blogissa.

Leave a Reply

avatar
  Ilmoitukset kommenteista  
Ilmoita
Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.