Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Sokerin kolme salakavaluutta ja paremmat valinnat makeutukseen

toukokuu 28, 2018,
Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Kuten viimeksi lupasin, nyt puhutaan sokerista. On hurjaa, miten viimeisten vuosikymmenten aikana tietoisuus sokerin haitoista on lisääntynyt. Muistan, miten 80-luvulla varhaisteininä söin innolla rasvatonta ja hyvinkin sokerista jogurttia, joita höystin valtavilla määrillä sokerisia myslejä kuvitellen, että ne ovat terveysruokaa. Rasvaa 0% oli 80-luvun mantra. Nyt asiat ovat kääntymässä päälaelleen: Uusi mantra on sokeria 0%. Sokerista on tulossa pahisten pahis, kilpaa gluteenin kanssa. Nyt kerron teille, miksi sokeri on niin haitallista.

 

1. Sokeri rasvoittaa maksan

Moni meistä tietää jo, että se sokeri muuttuu kehossa rasvaksi silloin, kun sitä ei kuluteta. Moni tietää myös, että sokereiksi luetaan myös hiilihydraatit, sillä ne muuntuvat sokeriksi, jos niitä ei kuluteta. Elimistö pystyy varastoimaan vain noin 500g sokeria maksaan sekä muutaman sata grammaa lihaksiin – kaikki ylijäämä muuttuu rasvaksi, ellei sitä kuluteta. Tästä syystä moni on siirtynyt vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tässä on järkeä etenkin silloin, kun liikunta ja kulutus ovat vähäistä, ja silloin, kun oma geeniperimä suosii vähäisempää hiilihydraattien käyttöä. Geeneistä lisää toinen kerta.

Se, mikä sokerin rasvoittavassa vaikutuksessa on viime aikoina noussut otsikoihin, on se, että liiallinen sokeri rasvoittaa maksan. Maksa on se elin, joka puhdistusprosessin ohella käsittelee sokereita; muuntaa niitä tarvittaessa energiaksi, glukoosiksi, tai varastoi rasvaksi. Näin ollen maksa on myös se elin, joka kärsii ensimmäisenä liiasta sokerin puputuksesta. Sen työmäärä likaviemärinä ja puhdistuslaitoksena kasvaa, sillä se joutuu käsittelemään suuret sokerimäärät, ja toisaalta se joutuu muuttamaan kaiken ”turhan” sokerin rasvaksi pahan päivän varalle. (Tätä pahaa päivää meidän nyky-yhteiskunnassa tosin harvoin nähdään.)

Rasvamaksa ei ole leikin asia. Hoitamattomana se voi johtaa maksakirroosiin, joka on hengenvaarallinen sairaus. Aiemmin sitä pidettiin juoppojen tautina, sillä luultiin, että siihen johtaa ainoastaan liiallinen alkoholin kulutus. Nyt tiedetään, että ainakin yhtä suuri syypää on sokeri. Alkoholista johtumattomat rasvamaksat (Non Alcohol Fatty Liver Disease) ovat lisääntyneet länsimaissa räjähdysmäisesti, Briteissä jo joka kolmannella on NAFLD, ja Suomessakin tullaan kovaa vauhtia perässä.

 

2. Sokeri rasittaa suolistoa

Usein runsas sokerinsyönti rasittaa myös suolistoa. Sokeri nakertaa suoliston seinämää vähän samaan tapaan kuin gluteeni. Kun sokerinsyöntiin lisätään stressi, vähäinen uni ja kiireessä syödyt, yksipuoliset ateriat, alkaa suoli helposti falskata. Ollaan taas vuotavan suolen äärellä. Kun suoli vuotaa, maksan työmäärä kasvaa entisestään, sillä verenkierron kautta maksan porteille saapuu tavallista enemmän haitallisia yhdisteitä. Tämä toki lisää myös niin sanottua hiljaista tulehdusta, joka nakertaa koko kehon hyvinvointia. Tästäkin lisää toisella kertaa.

3. Sokeri aikaistaa ikääntymistä

Maksa ei ole ainoa elin, joka rasittuu liiallisesta sokerinsyömisestä. Siitä kärsii itse asiassa koko keho. Kun sokeria on runsaasti verenkierrossa, se liittoutuu joko proteiinin tai rasvan kanssa. Puhutaan glukaatiosta, jonka lopputuotteena syntyy niin sanottuja AGE-ja ALE-tuotteita. Ne jäykistävät kudosrakenteita ja verisuonia sekä kiihdyttävät monin tavoin ikääntymistä. Ne vaikuttavat kaikkialla. Tällä hetkellä tutkitaan kuumeisesti aivojen sokeroitumista, ja uskotaan, että muun muassa aivojen rappeutumisessa ja siihen liittyvissä sairauksissa sokerikuormalla on iso osuutensa.

 

 

Vaihda parempaan

Hurjaa tekstiä, eikö? Kukapa ei haluaisi hyvän aterian päätteeksi pientä makeaa, ja stressipäivän piristäjäksi suklaapatukkaa. Kyse on jälleen kerran kohtuudesta, ja siitä muodosta, missä sokerinsa nauttii.

Parhaita makeuttajia ovat luontaiset vaihtoehdot: kuivatut hedelmät ja hunaja. Niillä on myös paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia, joten parhaimmillaan kotitekoiset jälkkärit ja herkut on makeutettu näillä. Soseutetut viikunat, taatelit ja aprikoosit maistuvat hyvältä, ovat täynnä tärkeitä mineraaleja ja kuituja. Hunajan tiedetään olevan bakteereita ja viruksia ehkäisevä ja tehokkaasti desinfioiva. Hyviä vaihtoehtoja ovat myös kookossokeri, täysruokosokeri, agave- ja vaahterasiirappi. Koeta valita näitä aina silloin, kun se on mahdollista.

Valkoisessa sokerissa sen sijaan ei ole mitään, mitä keho tarvitsee. Siltikin se on aina parempi vaihtoehto kuin keinotekoinen makeuttaja. Kahdesta syystä: keinotekoisia makeuttajia markkinoidaan sillä, etteivät ne nosta verensokeria. Tämä pitää paikkansa, mutta samanaikaisesti ne menevät suoraan maksaan ja kuormittavat tätä. Maksa käsittelee ne myrkkyinä, sillä se ei tunnista niiden kemiallista rakennetta. Toiseksi, keinotekoiset makeuttajat sotkevat niin sanottua kylläisyysjärjestelmää. Ne huijaavat aivoja, ja kylläisyyssignaalit lähtevät viiveellä. Meille tämä tarkoittaa sitä, että jatkamme (sokerin) syömistä, sillä emme tunne kylläisyyttä, emmekä saa aivoilta käskyä lopettaa. Noidankehä on valmis.

Vältä pahinta mahdollista

Pahin keinotekoinen makeuttaja on kuitenkin lähes luonnollinen. Se on teollisesti valmistettu fruktoosi. Sitä lisätään jopa moneen terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin, koska se on ”luonnollinen” makeuttaja. Vaikka se kantaa samaa nimeä kuin hedelmien sisältämä sokeri, se ei ole sama asia. Hedelmien sisältämästä sokerista maksa pystyy valmistamaan glukoosia, kehomme polttoainetta, osittain siksi, että hedelmän terveelliset kuidut hidastavat sen kulkua suoliston läpi. Teollisesti valmistettu fruktoosi menee sen sijaan pikavauhtia maksaan, jossa se muutetaan välittömästi rasvaksi. Sama vaara pätee tuoremehuihin. Niistä puuttuu hyvää tekevät kuidut, vitamiinit ja monet tärkeät hedelmissä ja marjoissa olevat yhdisteet. Epäillään, että teollinen fruktoosi on yksi iso tekijä rasvamaksulukujen hillittömässä kasvussa. Katsopa joskus tuoremehujen päivämääriä. Mietin usein, miten niitä saadaan kutsua TUOREmehuiksi… Ja miten voidaan hyvällä omalla tunnolla luokitella ne – tai teollisella jogurtilla maustetut jogurtit – terveysruuiksi.

 

Summa summarum – pääsemme taas luonnon lähteille. Me tarvitsemme ja haluamme elämäämme makeutta, ja kohtuullisesti nautittuna se tekee meille hyvää. Mietitään kuitenkin herkutellessamme, mistä makeus tulee? Silloin kun on mahdollisuus valita, valitaan hyvin. Mitä luonnollisempi, sitä parempi, ja sitä leveämmän hymyn siitä saa sekä maksa että mieli.

Kommentointi suljettu

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.

You are about to remove a gift product. If you continue, it will not be added to your cart again.