Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Miksi ilo pidentää ikää?

helmikuu 16, 2018,
Natural Goods Company

Helmikuu on minusta ilon kuukausi, uskokaa tai älkää. Vaikken voi sietää kylmää, tuulista ja pimeää talvea, olen oppinut rakastamaan helmikuuta. Tosin vasta Ranskassa asuessani. Helmikuu on nimittäin täällä ilon, juhlan ja leikin kuukausi. Tämä johtunee karnevaaleista, joka leimaa elämää niin työssä, kouluissa kuin lasten leikkipaikoissakin. Uskon ihan vakavissani, että tämän kaltainen ”sallittu” ilo ja hassuttelu vaikuttavat osaltaan ns. ranskalaiseen paradoksiin. Eli siihen, että ranskalaiset ruokavaliostaan ja viinin litkimisestään huolimatta ovat yksi Euroopan tervein kansa. Tämä on minusta hurjan tärkeä aihe – etenkin meille juroille suomalaisille – ja siksikin haluan pyhittää helmikuun ilon kuukaudeksi. Siis: miksi ilo pidentää ihan konkreettisesti ikää.

 

Mitä mielihyvähormonit ovat?

Ilo keventää mieltä, eikö? Oletko huomannut, miten joskus hyvien naurujen jälkeen henki kulkee paremmin ja keho tuntuu kepeämmältä? Ilo ja nauru tutkitusti vähentävät huomattavasti stressiä ja laukaisevat hyvän olon hormoneja. Niitä samoja, joita syöminen, liikunta, kosketus ja orgasmi laukaisevat. Näitä on muun muassa serotoniini, oksitosiini, dopamiini ja endorfiinit.

Serotoniinia pidetään tyytyväisyyden ja tasaisen mielen hormonina. Se ehkäisee masennus-, aggressiivisuus- ja epätoivoisuuspiikkejä sekä auttaa ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se on. Dopamiini puolestaan on hormoni, joka aktivoituu eri tavalla uusissa, miellyttävissä ja toisaalta epämiellyttävissä tilanteissa. Dopamiini saa selviytymisen kannalta positiiviset hetket tuntumaan miellyttäviltä, ja ohjaa siten käytöstämme kohti mielihyvää tuottavia tilanteita. Se on kuin opettaja, joka näyttää tietä mielekkääseen, ja darwinilaisittain lajin selviytymisen kannalta optimaaliseen elämään. Oksitosiini on sitä  vastoin hormoni, joka tekee meistä sosiaalisia, ja sitä erittyy muun muassa kosketuksesta. Se on vallitseva mielihyvähormoni raskaana olevilla ja pikkuvauvoilla, ja sen avulla synnytys käynnistyy. Oksitosiini lisää myös myötätuntoa toisia kohtaan. Endorfiinit puolestaan nostavat kipukynnystä ja lisäävät stressisietokykyä. Niiden määrä lisääntyy syödessä, nauraessa ja erityisesti liikunnan aikana. Endorfiinit ovat elimistön itsensä tuottamia opiaatteja, jotka solukalvoilla sitoutuvat samoihin reseptoreihin kuin vahvat nautintoaineet ja huumeet. Kivun ja mielihyvän kokemukset ovat lopulta aika lähellä toisiaan.

Sitten takaisin iloon ja nauruun. Kun voimme hyvin, iloitsemme ja nauramme, mielihyvähormonit hyrräävät elimistömme ja koemme elämämme mielekkääksi ja ”hyväksi”. Tämä vähentää elimistön stressitasoa, ja se puolestaan tekee kaksi tärkeää asiaa. Toisaalta elimistömme parasympaattinen hermosto aktivoituu, ja toisaalta lisämunuaistemme kuormitus vähenee ja kilpirauhanen toimii optimaalisesti. Stressi vaikuttaa siten ratkaisevalla tasolla kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin.

 

Nauru aktivoi parasympaattista hermostoa

Nauru vähentää stressiä, ja heti kun elimistön stressitaso vähenee, parasympaattisella hermostolla on mahdollisuus aktivoitua. Parasympaattinen hermosto vastaa ruuansulatuksesta, ravintoaineiden imeytymisestä ja solujen uusiutumisesta, eli toisin sanoen kaikesta elämää ylläpitävästä ja kehon korjaavista toiminnoista. Vastaavasti stressitilanteessa kaikki nämä toiminnot sammuvat, sillä kehon ainoana tehtävänä on selviytyminen; Puhutaan taistele tai pakene -ilmiöstä ja sympaattisen hermoston ylivallasta. Näin ollen stressin jatkuessa, koko ruuansulatusjärjestelmä menee sekaisin. Se selittää osaltaan sen, että stressin aikana vatsa- ja suolisto-ongelmat lisääntyvät ja myös ruokahalu kiihtyy. Stressaantunut elimistö tarvitsee noin nelinkertaisesti enemmän ravintoaineita normaalien toimintojen ylläpitämiseen.

Parasympaattinen hermosto ylläpitää osaltaan myös hyvää vastustuskykyä. Kun sen toiminta pitkittyneen stressin myötä vaimenee, ovi sairastelukierteelle on auki. Elimistön immuniteetti heikentyy. Tähän samaiseen mekanismiin perustuu myös se tutkittu tosiasia, että nauru lisää vastustuskykyä.

Ilo tasoittaa hormonitoimintaa

En malta olla lyhyesti mainitsematta sitä, miten stressi vaikuttaa hormonitoiminnan tasolla. Pitkittyessään se nakertaa lisämunuaisten hyvinvointia, joka on osaltaan vastuussa myös estrogeenin ja testosteronin tuotannosta, ja siten erityisesti naisten kannalta, tasapainoisesta ja mielekkäästä arjesta. Erityisesti lähestyttäessä vaihdevuosia lisämunuaisten hyvinvointi on oleellista, sillä munasarjojen lopettaessa toimintansa, lisämunuaiset ottavat kopin koko elimistön estrogeenintuotannosta.

Stressi vaikuttaa myös kilpirauhasten toimintaan. Se tyrehdyttää kilpirauhashormonia aktivoivan entsyymin toiminnan, ja lisää niin sanotun käänteisen, ei-aktiivisen kilpirauhashormonin (rT3-hormonia) tuotantoa. Tämä saa aikaan kilpirauhasen vajaatoimintaa muistuttavan tilan ilman autoimmuunisairautta tai jodin puutosta.

Yhtä kaikki, stressi on kaiken ikää aika ikävä elämänkumppani. Koko ajan tieto sen haitoista tuntuu lisääntyvän, vaikka tiedämme, että stressi hallitussa määrin on selviytymisen kannalta jopa elintärkeää. Tiedämme myös, että ihmisten stressinsietokyky ja toisaalta stressin tarve voi olla hyvinkin erilaista. Olemme kaikki uniikkeja yksilöitä tässäkin asiassa.

Se, mikä meitä kaikkia sen sijaan yhdistää, on tarve iloon, nauruun ja yhdessäoloon. Nämä voivat ainoastaan lisätä hyvinvointia – ja ehkä jopa elinvuosia. Nautitaan siis surutta helmikuisista talvipäivistä, pahimman pimeyden voittamisesta, hiihtolomasta ja karnevaalihuumasta, myös Suomessa.  Otetaan hyvällä omallatunnolla jokaisesta arkisesta ilonhetkestä kaikki irti, koko perheen voimalla. Iloista helmikuuta!

Kommentointi suljettu

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.

You are about to remove a gift product. If you continue, it will not be added to your cart again.