Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Leipä ja mikrobiomi

kesäkuu 26, 2017,
Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Härnään teitä nyt lomien kynnyksellä vähän ravintoasioilla, ja kannan oman korteni kekoon gluteenittomuuskeskustelussa. Leivän terveellisyydestä – tai epäterveellisyydestä – puhutaan paljon. Erityisesti nyt, kun gluteenittomuus on pop, leipää pidetään eittämättä epäterveellisenä. Siinä tavanomaisesti on runsaasti gluteenia, se sisältää hiivaa – ja usein pahisten kunkkua sokeria – ja sen korkea glykeeminen indeksi nostaa usein verensokeria.

Olen itsekin ollut vakaasti sitä mieltä, ettei leivän yletön syönti ole hyväksi, ja että leipävalintaa tehdessä kannattaa aina suosia täysjyvää ja jyväisiä, runsaasti kuitua sisältäviä vaihtoehtoja. Nyt tuore israelilaistutkimus osoittaa toisin. Huippumielenkiintoinen ristikkäistutkimus näyttäisi, että sekä patonki että täysjyväleipä voivat olla yhtä lailla terveellisiä – kaikki riippuu leivän syöjästä ja hänen mikrobikannastaan.

 

Monenlaista leipää

 

Vau! Ensin kuitenkin vähän itse tutkimuksesta. Tutkimus on osa laajaa israelilaistutkijan Eran Elinavin luotsaamaa projektia, jonka tavoitteena on yksilöllisen ravinto-ohjauksen kehittäminen. Hänen hypoteesinsa on, että olemme kaikki erilaisia, ja reagoimme eritavoin ruoka-aineisiin, ja siksi tarvitsisimme kukin yksilöllisen dieetin.

Leipään keskittyneen tutkimuksen otos koostui 20 taustoiltaan heterogeenisestä henkilöstä. He kävivät päivittäin läpi testiarsenaalin, johon kuului mm. erittäin laaja verenkuva ja tulehdusarvojen tsekkaus; rasva-, kolesteroli-, maksa- ja munuaisarvot; paino ja verenpaino, glykoositesti sekä näyte suoliston mikrobikannasta. Lisäksi elämäntavat huomioitiin. Ensimmäisen kahden viikon ajan puolelle testiryhmästä annettiin vaaleaa, teollisesti valmistettua leipää, ja toinen puoli ryhmästä sai perinteisesti leivottua täysjyväleipää. Kahden viikon kuluttua osia vaihdettiin – ykkösryhmä sai täysjyväleipää ja jälkimmäinen ryhmä herkutteli patongilla. Leivän puputtaminen kattoi 25% testiryhmän päivittäisestä kalorimäärästä, ja heiltä kiellettiin kaikki muut vehnätuotteet.

Kaikki olettivat täysjyväleipäjaksojen osoittautuvan huomattavasti terveellisemmäksi ajanjaksoksi, mutta ei. Tutkijoiden hämmästykseksi leipien välille ei syntynyt terveyseroja. Sen sijaan tutkijat havaitsivat, että testiryhmässä oli ihmisiä, jotka sietivät toistuvasti vaaleaa leipää täysjyvää paremmin ja päin vastoin. Vastaus henkilöiden välisiin eroavaisuuksiin löytyi suolistosta otetusta bakteerinäytteestä, mikä puolestaan vaikutti verensokeriin. Verensokeria ei siten heilautellut niinkään glykeeminen indeksi, kuten aiemmin on uskottu. Muissa yksittäisissä tutkimuksissa havaittiin, että myös elämäntavalla oli vaikutusta. Muun muassa liikunta ja uni muuttivat ruoka-aineiden ja kokonaisten aterioiden vaikutusta verensokeriin. Projekti näyttäisi vahvistavan ajatusta, että vastaus moneen terveyttä ja sairautta koskevaan kysymykseen löytyykin suolistosta, ja erityisesti suoliston mikrobiomin (elimistössä asuvien mikrobien – bakteerit, loiset, sienet, homeet, hiivat, virukset –kokonaisuus) koostumuksesta.

Hyvänolon aamiainen

Bakteereista ja mikrobeista on ravintopiireissä ja luontaisen hyvinvoinnin etujoukoissa puhuttu jo pitkään. ”Suolisto on toisen aivot” on nykyään jo tuttu teesi. Tiedämme, että suoliston limakalvon hyvinvointi on huipputärkeää, ja ns. vuotava suoli voi oireilla monin eri tavoin. Aikoinaan, silloin kun itsekin aloitin ravinto-opintoni, vastaus oli probiootit ja prebiootit. Ilman niitä ei ollut terveyttä. Nyt trendin aallonharjalla on luontaisesti hapatetut tuotteet, kuten viimeisessä tekstissä mainitsemani kombutcha. Tämä on kuitenkin vasta alkua ja hätäistä ensiapua huonosti voivalle suolistolle. Probiootit eivät voi pitkässä juoksussa tasapainottaa mikrobiomia kokonaisuudessaan, sillä erilaisia mikrobeja on suolistossa ihan valtava määrä, ja jokaisella meistä ne muodostavat yksilöllisen kokonaisuuden. Hyväkin probiootti voi siten vahvistaa vain murto-osaa kullekin luontaisesta mikrobiomin koostumuksesta. Tuttu mikrobiologi minulle lakonisesti totesi, että probioottien syönti on vähän kuin kansoittaisi maapalloa jatkossa vain kiinalaisilla – vaikka lukumäärään suhteutettuna kiinalaisia on paljon, mitä tapahtuisi maapallon kansojen monimuotoisuudelle?

 

En väitä, että probiootit ovat läpeensä pahasta. Antibioottikuurien, vatsatautien ja ulkomaanmatkojen yhteydessä niistä voi olla suurikin apu. Luontaisesti prebioottisista tuotteista – kuten maa-artisokka, sikuri, sipuli – voi myös saada apua, sillä ne edesauttavat hyvien bakteerien muodostusta ja siten vahvistavat kullekin luontaista mikrobiomia. Lisäksi luontaisesti hapatetut tuotteet, kuten hapankaalit, -porkkanat, ja –sipulit, kombutcha, kefiiri sekä soijasta valmistetut miso ja tempeh sekä korealainen kiinankaali kimchi kannattaa myös ottaa arkikäyttöön, sillä ne tasapainottavat bakteerikantaa, edesauttavat hyvien ja kullekin luontaisten bakteerien kasvua. Hapattaminen parantaa myös ruoka-aineiden ravintokoostumusta ja estää pilaantumista.

Vitamiinikori

Palaan vielä hetkeksi alkuun ja leipään. Jäin tutkimuksen luettuani miettimään, miten voisimme ilman laboratorio-olosuhteita tietää, millainen leipä meille on hyväksi. Ja loppukädessä millainen ruoka lisäisi terveyttä ja hyvinvointia yksilöllisellä tasolla. Toki vanhat mittarit ja hyväksi todetut, terveyttä edistävät raaka-aineet antavat jonkinlaista osviittaa, mutta uskon, että loppukädessä paras mittari on oma mieli. Ei se ahne, rationaalinen mieli, joka haluaa aina vain lisää, vaan se pieni ääni hiljaisuudesta, jota intuitioksikin kutsutaan.  Mietin, että jos hiljennymme ja keskitymme kuuntelemaan omaa näläntunnettamme ja sitä mitä kehomme pyytää, voimme löytää ruoka-aineita, jotka tuovat hyvää oloa ja hyvinvointia yksilötasolla. Jos aidosti kuuntelemme, voimme saada selville, mistä leivästä suolistomme tykkää. Ja toisaalta voimme tarkkailla, miten kukin syöty ruoka-aine ja ateria elimistössämme vaikuttaa. Jos jokaisen patonginpalan jälkeen vatsa turpoaa ja olo on tahmea, se tuskin tekee suolistonkaan tasolla hyvää. Muutos ei toki tapahdu yhdessä yössä, mutta uskon vahvasti, että pienellä harjoituksella voimme oppia kuuntelemaan elimistöämme, ja sitä, mitä se kulloinkin ovat vailla. Ja toisaalta voimme oppia tunnistamaan eri ruoka-aineiden vaikutuksia. Olisiko tässä sopiva kesälomaharjoitus? Tietoisen syömisen kiireetön opiskelu aikailevien illallisten ja rentojen kesälounaiden lomassa? Minä ilmoittaudun, tule sinäkin mukaan!

Tekstin avainsanat: gluteiini, glykeeminen indeksi, leipä, mikrobiomi, probiootit, ravinto, ruoka, täysjyvä, tutkimus

Kommentointi suljettu

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.